Blogissa kerrotaan Salon Koirahallin kuulumisia. Yrittäjänä häärää Katja ja koiralaumaan kuuluvat lk saksanseisoja Ryyppy, labbikset Pommac ja Qelmi sekä cavalier Otto.
Huikeeta varasin viikonlopun ihan itselle ja omalle kouluttautumiselle! Joo, joo jätin väliin agilitykisat, epikset, kieltäydyin pitämästä yksäreitä ja mitähän kaikkee muuta 😁
Oltiin siis 8.-9.4.2017 Qelmin kanssa Training Millillä Billnäsissä viikonloppukurssilla. Aiheena oli:
Tavoitteena taitava koiranohjaaja workshop - käytöksen aikaansaaminen ja koulutuksen rakenne.
Kurssin aikana käsiteltävät aiheet olivat: 1.Toiminnan aikaansaaminen erottelevan vahvistamisen avulla (shaping). 2.Vihjeen liittäminen ja ärsykekontrolli 3.Vihjeestä tapahtuvan käytöksen siedättäminen häiriöihin 4.Toiminnan määrän kasvattaminen kohti lopullista tavoitetta
Olipa kyllä niin mahtavaa keskittyä kaksi päivää oman itsensä kehittämiseen. Päästiin kouluttamaan toisiamme ja kanoja. Kanojen kouluttaminen on aina vaan yhtä hauskaa, jos luulet, että sun koira on nopee, niin kokeile kanaa 😂
Tästäpä on taas mukava jatkaa omien kurssilaisten parissa kohti kesää!
Ps. Qelmin kolmen vuoden rauhoittumisharjoitukset ovat edenneet siihen pisteeseen, että nyt me aletaan oikeesti treenata kaikkee muuta jo 🙈
Kylläpä taas on tapahtunut ja tänne blogiinkaan ei ole ehtinyt kirjoittaa kuukausiin!
Käytiin tosiaan Kuopiossa junnujen ja sennujen agilityn SM-kisoissa 18.-19.3.2017. Matkassa oltiin lähinnä kannustusjoukon ja koutsin roolissa. Ryyppy pääsi ekaa kertaa reissuun muiden koirien jäädessä hoitoon. Hyvin se osasikin käyttäytyä niin mökissä, kisapaikalla kuin matkallakin!
Kisat menivät hienosti, parhaana tuloksena Ella ja sheltti Nasta 4. sija nuorissa! Muilla oli myös hyviä ratoja vaikka mitaleita ei tullutkaan, mukana olivat nuorissa Miisa ja cavalier Alma, Roosa ja sheltti Muru ja sennuissa Teija ja saksanpaimenkoira Karda. Hieno kokemus varmasti kaikille. Seuraavat kisat ovatkin 2018 elokuussa Pietarsaaressa, saa nähdä millä porukalla sinne lähdetään 😊
Oman kisaamisen saralla ollaan urakoitu omien ja lainakoirien kanssa. Qelmi kävi 26.2.2017 ATT:n kisoissa ja sieltä nappasi toisen luvan 2-luokasta. Tällä kertaa ei tarvinnut käydä hyppäämässä tuomariakaan vasten, vaikka tuomaria oli kuulemma jo varoiteltu isosta mustasta 😁. Viime talvena Qelmi siis kävi juurikin ATT:llä pomppaamassa kyseistä tuomaria päin (video alla). Jotain on ehkä opittu siis vuodessa (video vuotta myöhemmin).
Niitti sai 25.3.2017 TSAU:lla ekan sertin pitkän hylly putken jälkeen 3-luokasta! Ottaa se vähän harjoittelua tuo kolmosissa kisaamisen makuun pääseminen. Nyt pärähti sitten valiokello tällä sheltillä käyntiin, melkoisen jännää!
Samoissa kisoissa kisattiin myös Qelmin kanssa ja itse möhlittyäni huikean hienon hyppyradan väärään putken päähän, piti ottaa itseä niskasta kiinni ja tulihan se sieltä agilityradalta sitten eli serti ja Qelmillekin siirto 3-luokkaan! Qelmin tämän vuoden tavoite on siis agilityssä saavutettu, joten nyt voidaan vaikka heilutella käsiä loppuvuoden 😂. No ei kai, pitäähän siellä kolmosissa joku rata käydä juoksemassa, kun kerta sinne saakka on taaplattu!
Oltiin Niitin kanssa kisaamassa Masalassa 4.2 lauantaina. Ei jäänyt reissusta juuri jälkipolville kerrottavaa, kolme hyllyä. Radoissa oli toki hyviäkin pätkiä, mutta yksi asia kirkastui meidän osaamisesta; me ei osata takaakiertoja ja tarkemmin sanoen niissä ongelma on liikkeestä luopuminen, eli Niitti tiputtaa estelukituksen, jos lähden liikkumaan lähetyksen jälkeen. Näitähän me nyt sitten aletaan treenata! Huomasin myös, että kun oltiin kauempana kisoissa eikä tuttuja ollut montaa paikalla tuntui kisapäivä jotenkin todella pitkältä. Voisi kuvitella, että pystyisi paremmin keskittymään omaan suoritukseen, jos ei ole liikaa seuraa, mutta minulla taitaa mennä toisinpäin :D.
Reissun paras huomio oli kyllä ehdottomasti se, että Niitti on oppinut rauhoittumaan. Rauhoittumisella tarkoitan sitä, että se osaa itse laskea virettään kun joutuu odottamaan vuoroa, eikä kuppi mene nurin radalle mennessä tai radalla virheen sattuessa. Tätä on ahkerasti treenattu ja todella selkeästi on koiran käytös muuttunut parempaan, keskittyminen itse rataan on parempi, kun ei pää käy ylikierroksilla koko ajan :)
Tähän voisinkin laittaa videon, kun Ryyppy meidän saksanseisojapentu harjoittelee rauhoittumisalustalle menoa. Tätä ei ole edes tehty kovin paljon ja nyt on jo hauska huomata, että se saattaa käydä esim. vessan matolle maate oma-aloitteisesti. Tuo alusta helpottaa aluksi koiraa hahmottamaan asian. Samaa voisi treenata vaikka häkin kanssa.
Lauantaina 11.2 oltiin vuorostaan kisaamassa TSAUn hallilla. Tuttu halli ja paljon tuttuja paikalla ja paljon mukavampaa oli, kun ei yksin tarvinnut nyhjätä. Treeniryhmäläisetkin teki hienoja tuloksia, kaksi luokkanousuakin tuli. Niin se vaan oikeiden asioiden treenaaminen kannattaa, niin kuin Juran kanssa ohjaukseen tulo treenit. Meno oli huomattavasti hallitumpaa kuin edellisissä kisoissa :)
Itselleni asetin haasteen juosta kuusi rataa kolmella koiralla ja jokainen rata eri, mukana Jura 1-luokassa ja Amigo ja Qelmi 2-luokassa. Tuloksena kolme nollaa, kaksi vitosta ja yksi hylly. Muistin kaikki radat :D
Jura tosiaan oli todella positiivinen yllätys, toki siellä nyt vielä muutamassa mutkassa meinasi valua pitkäksi, mutta pääsääntöisesti oli kuulolla tosi hyvin. Eka radalta jo oli nolla tosi lähellä, mutta viimeinen rima tippui, en saanut käännettyä sitä ihan niin tiukasti edelliselle hypylle, joten tuli vähän huonossa linjassa vika esteelle. Toinen rata oli hyvä, yhdessä kohdassa meinasin myöhästyä pahasti, mutta pelastin ja kalastin koiran esteelle ja siitä nolla ja eka luva :)
Amigo paineli hyppyradan omaa hurjaa tahtiaan, kovin kävi kuumana radalla. Ehkä kotona olevien narttujen juoksutkin voi vaikuttaa nuoren pojan mielialaan. Hyppäriltä pieni taistelu nolla ja eka luva 2-luokasta. Agilityrata sitten menikin kaikkien kontaktien osalta vallan rallatteluksi, jopa lentokeinu saatiin aikaan, mitä tuo ei ole tainnut vielä aiemmin tehdäkään. No näitähän me nyt sitten treenataan, kontakteja, malttia ja hallintaa :D
Qelmi pääsi pitkästä aikaa kisaamaan ja kyllä olikin taas kivaa. Qelmin rauhoittumistreenit ovat myös tuottaneet tulosta ja sujuvasti käy maate tuolla agilityhallissa, kun ei tapahdu mitään. En todellakaan koe, että tuo koiran rauhoittuminen muuna aikana kuin radalla veisi mitenkään puhtia pois kilpailusuorituksesta vaan ennemmin päin vastoin. Radalla jaksaa keskittyä, kun ei ole tarvinnut tuhlata energiaa turhaan häsläämiseen radan ulkopuolella. Eka radalla tehtiin nolla ja ensimmäinen luva 2-luokasta. Qelmin toka radan virhe tuli, kun unohdin, että sehän on paljon kuuliaisempi ja otin liian tiukkaan haltuun, mistä kielto. Tästä on hyvä jatkaa treenejä, pitäisi vaan luottaa vielä enemmän koiraan :)
Siinähän se meni kaksi päivää kisoissa sutjakkaasti. Tuli juostua yhdeksän starttia. Lauantaina oli Niitin 3-luokan kisat ja sunnuntaina Jura ja Amigo 1-luokassa.
Niitin kanssa juostiin kolme rataa ja jos nyt pikaista analyysia radoista tekee, niin koira alkaa olla osaamiseltaan aika hyvällä tasolla, muutaman kontaktin olisi voinut ottaa huolellisemmin. Jokaisella radalla tulleet suoritusvirheet olivat ohjaajan eli minun aikaansaannoksia :D
Ensimmäisellä radalla katsoin, että menee pitkäksi ja sujahtaa putkeen ja jotenkin tuli jäätyminen ja hypylle ajateltu päällejuoksu oli jotain aivan muuta, käsittämätöntä räpellystä ehkäpä, onks se joku ohjauskuvio?!
Toisella radalla oli niin hyvä meininki ja fiilis, mutta hutilointi hypylle lähetyksessä ja koira lipsahti takaakiertoon. En sitä siinä enää viitsinyt alkaa omaa mokaani korjailla, kun oli niin hyvä vauhti päällä, että jatkoin surutta seuraavalle esteelle ja siitä tietty hylätty.
Viimeinen rata oli myös hyvä, mutta liian hätäinen valssi juuri koiran ollessa rimalla ja rima tippui.
Tässä nämä kolme Niitin rataa videoituna:
Sunnuntaina jatkettiin 1-luokassa Amigon ja Juran kanssa. Amigossa tykkään sen estehakuisuudesta ja tietyllä tapaa rennon ja vaivattoman näköisestä etenemisestä, toki ohjaajan pitää osata ja ehtiä kertoa minne mennään ja hidas tuo koira ei tosiaan ole! Jura on vielä melkoinen sählä, mutta kun miettii mistä aloitettiin, niin siihen nähden se oli lähes hallinnassa radalla :D
Amigo teki kaksi voittonollaa, joista sitten luva ja serti sekä nousu 2-luokkaan. Kunnollisista kontakteista ei ollut tietoakaan ja niitä aletaan nyt hioa kuntoon ennen kuin isommin 2-luokassa kisaillaan. Toisella radalla Amigo liukastui ja luisui päin keppiä aika ikävän näköisesti. Herkempi koira ei varmasti olisi enää pujotellut, mutta tuo on aika kovapäinen verrattuna vaikka Niittiin, joka on tosi pehmeä luonteeltaan.
Tässä Amigon videot kisoista:
Juran kanssa oltiin ekaa kertaa tuolla kisaamassa ja eihän se oo tainnu olla muuten ikinä missään muualla kisoissa, kuin kolme kertaa aiemmin TSAU:n hallissa. Se on vielä niin innoissaan ja ihmeissään kaikesta muusta (iso kenttä, ratahenkilöt, tuomari, yleisö jne.) tuolla kisoissa, että ohjaajan seuraaminen tuppaa unohtua ja sitten tulee käännökset ym. vähän yllätyksenä. A-este oli tällä kertaa radalla vetävin este, viimeksi piti moikata tuomari. Juralle aletaan treeneissä palkata enemmän ohjauksiin tuloa ja lähtöö treenataan myös :D
Yllättävän hyvä ajatus sillä kuitenkin oli kontakteilla, nämä oli kuitenkin vasta toiset kisat agilityradoilla. Jura luisui myös naama edellä nurmen pintaa yhdellä radalla, olisi pitänyt malttaa antaa sen laskeutua kakkoshyppy ennen rintaman kääntöä, tosin oiskohan se sitten tullut jo päin ohjaajaa? Viimeinen rata olis ollu nolla, jos en olis hätäilly kepeillä. Siitäkin huolimatta sijoituttiin 1. sijalle, koska muutkaan eivät saaneet parempia tuloksia :D
Juran radat kisoista:
Lopputulemana näistä kisoista mietin, että hauska kisata ja treenata eri kehitysvaiheessa olevia koiria. Niitin kanssa on jo treenailtu vuoden verran yhdessä ja alan tuntea sen jo aika hyvin ja usein asiat, mitä kisoissa tulee esille on aika pieniä treenattavia asioita tai sitten koira tekee kaiken hienosti ja se treeninakki iskeekin mulle eli ohjata paremmin, liikkua paremmin, ajoittaa paremmin. Pystyä itse olemaan koiran osaamisen tasolla.
Sitten taas nuo nuoremmat koirat, niin niillä sitten onkin paljon enemmän asioita, jotka nimenomaan ovat koiran osaamattomuutta ja kokemattomuutta, ei osaa jotain asiaa vaikkapa ohjausta lainkaan, ei pysty tekemään esim. kontaktisuoritusta tai pysymään lähdössä siinä tilanteessa, paikassa tai siinä vireessä. Uskon, että koira kyllä yrittää parhaansa aina ja toimii sen mukaan, mitä on koulutettu tai jätetty kouluttamatta.
Kisoissa on kuitenkin hyvin paljon muuttuvia tekijöitä, joita treeneissä ei useinkaan ole esimerkiksi ratahenkilöt ja tuomari, heidän sijoittuminen ja liikkuminen radalla, kuulutukset, lämmityslaitteiden äänet, esteet ja pohja voivat olla erilaisia ja koko kisapäivän ja paikan tunnelma, hälinä sekä ohjaajan käyttäytyminen, kiire, jännittäminen.
Kisoista kuitenkin saa aina loistavaa tietoa omasta ja koiran sen hetkisestä tasosta ja osaa suunnitella treenejä. Ratojen videointi on mahtijuttu, koska eipä siinä tilanteessa aina ehdi havaita, että miksi joku asia ei onnistunut. Pelkästään kisaamalla ilman oikeisiin asioihin kohdistettua treeniä tulokset ovat enemmän tuurista kiinni (ehkä se tällä kertaa osuu kontaktille ja jospa se tänään pysyis siellä lähdössä). Kisaaminen on myös kovin pieni osa agilityharrastusta, joten kannattaa oppia nauttimaan treenaamisesta ja nimenomaan siitä täsmätreenaamisesta, miksi kuluttaa omaa aikaa ja koiran voimavaroja ratatreeniin, jos ongelma on jossain aivan muussa :)
Pikainen yhteenveto vuodesta 2016. Olin asettanut labbiksille tavoitteita (nämä eivät meillä ole mitään verenmaku suussa omasta ja koiran hyvinvoinnista piittaamatta tavoitteita, vaan jotain mielikuvia, joihin pyritään, jotain suuntaa mitä pitäisi treenata).
Näin kirjoitin tavoitteista yhteen Facebook ryhmään 20.1.2016.
"Me alotettiin just tokoilu poikien kanssa, ehkä sillä saralla ei uskalla vielä laittaa tavoitteita tälle vuodelle. BH ois kiva saada molemmille. Qelmi NOME-B ALO koe (ei tulostavoitetta), Qelmi agilityssä 2-luokkaan, Pommac agilityssä 3-luokkaan, Pommac VEPE ALO läpi ja AVO-luokkaan. Qelmi näyttelystä eh, kun täyttää 2-vuotta." Tässä nämä tulokset, mitä toteutui vuoden aikana: Pommac Vepe ALO1 7.7 ja 7.8.2016, siirto AVO luokkaan. Agilityssä 3-luokkaan 28.8.2016. NOU1 24.9.2016 eli taipparit läpi kolmannella yrityksellä. Tokosta ALO2 tulos 1.10.2016 ja osallistuminen Varsinais-suomen piirinmestaruuskokeeseen joukkueessa, josta hopeaa! BH koe 20.11 läpäisty. Qelmi Näyttely 21.5.2016 KÄY-H. Luonnetesti 6.8.2016 pistein 203! Agilityssä 2-luokkaan 14.8.2016. Vepe ALO1 20.8 ja 21.8, siirto AVO luokkaan. NOME-B ALO0 24.9.2016.
Qelmi agirodussa Teivossa.
Jos näitä summaa, niin Qelmi ei suorittanut BH-koetta, mutta yllättäen nousi Vepessä AVO luokkaan, vaikka sille ei asetettu lajin suhteen mitään tavoitteita (vienti takkusi koko alkukesän). Qelmi ei saanut näyttelystä EH:ta, mutta näyttelyt nyt ei meidän harrastuksissa paina, kun se pakollinen H on jo saatu ja yli 2-vuotiaana. Tuo siis vaaditaan valioitumiseen monessa lajissa, jos ikinä koskaan sellaisia tuloksia saavutetaan :D. Luonnetesti oli aika huikea kokemus ja onhan se kiva omistaa noin täyspäinen koira "joka näkee kaiken ja kuulee kaiken". Suurta kansalaisrohkeutta vaati myös toteuttaa tavoite osallistua NOME-B kokeeseen. Tuomarin sanoin "ystävällinen ylivirittynyt koira, epäonnistuu ohjaustehtävässä ja riistan käsittelyssä on puutteita". Toisin sanoen meinas vähän niin kuin lähtee lapasesta koko ajan ja linjaan ohjauksesta vedessä ei ollu hajuakaan :D
Qelmin luonnetesti video
Pommac taasen saavutti kaikki tavoitteet ja paljon enemmänkin, uskallettiin kisaamaan tokossakin kaksi kertaa. Taippareista en elätellyt enää niin suuria toiveita ja sekin oli todella positiivinen yllätys, kun meni läpi ja hienosti menikin! Tuomarin lapussa luki mm. "Tasaisella vauhdilla työskentelevä uros, joka helposti selviää kokeen tehtävistä osoittaen hyviä taipumuksia".
TOKO V-S piirinmestaruus hopeamitalistit.
Pommac eka tokokoe.
Pommac vepekokeessa Kiskossa.
Lainakoirat agilityssä ovat sitten oma lukunsa, mutta pikaisesti niputettuna näiden kanssa kisattiin: Nasta sheltti 16.1.2016 2-luokasta luva, jonka jälkeen Nasta siirtyi Ellan lainakoiraksi. Niitti sheltti ekat kisat 13.2.2016 luva, 15.10.2016 luva, 13.11.2016 serti ja siirto 2-luokkaan, 4.12.2016 luva, 11.12 luva ja serti ja siirto 3-luokkaan. Amigo sheltti ekat kisat 15.10.2016, kerättiin hyllyjä kuusi ja kolme tulosta, ei nollia vielä. Jura lk saksanseisoja aloitettiin kisaaminen 22.5.2016. Yksi tulos ja hylly, jonka jälkeen sterkkaus- ja treenitaukoa. Huikea vuosi siis takana, paljon mahtavia kokemuksia koirien parissa ja mikä tärkeintä kaikki koirat pysyivät terveinä ja elossa! Syksyllä saatiin vielä uusi tulokas lk saksanseisoja Ryyppy laumaan, joka avaa meille taas ihan uuden koiraharrastuslajimaailman vetolajeissa!
Ryyppy ja isot tassut!
Mitä sitten vuonna 2017? No se tärkein tavoite, että koirat ja itse pysyy ehjänä ja terveenä. Jatketaan Pommacin kanssa tokoilua, ehkä voisi kokeilla rally-tokoakin, kiinnostaisi myös kokeilla PK-lajeista metsäjälkeä, mutta ollaanko kisavalmiita vielä tänä vuonna? NOME-B koe ilman muuta täytyy käydä kokeilemassa. Vepe tottakai tulee kuulumaan labbisten kesän lajeihin, uskaltaisiko toivoa nousua VOI luokkaan? Sitten se Qelmin BH, ehkä? Qelmin luokkanousu agilityssä 3-luokkaan. Ajateltiin myös kokeilla uutena lajina noseworkia! Lainakoirien kanssa agilityssä Amigo tietty nousee 3-luokkaan, no eka 2-luokkaan :D. Jura ainakin 2-luokkaan ja Niitti tekee hyviä ratoja 3-luokassa ja ehkäpä pitää pentulomaa, jolloin kisaan sitten muiden kanssa :)
Kuinka tyhmää sairastua flunssaan juuri kun olisi vapaata ja aikaa treenailla omia ja lainakoiria!
Piristyksenä tässä hienoja Ellan ja Roosan ottamia joulukuvia meidän pojista. Olikin muuten aika haastavaa saada kaikkia pysymään yhtä aikaa paikallaan kuvan ottamisen ajan :D
Ryyppy pääsi ihan yksityiskuvaan, koska muun lauman kanssa oli jo riittävästi haasteita. Qelmi juoksenteli tonttulakki suussa ja irrotti siitä tupsunkin, Pommac juoksi tonttu suussa ja Otto taasen ei puolikuurona kuullut paikka käskyä ja lähti milloin huvittaa liikkeelle paikaltaan :D
Päätimme viettää kunnollisen joululoman ja ottaa Uudenvuodenkin vastaan kaikessa rauhassa. Kaksi viikkoa lomaa! Joskus on vaan niin ihanaa keskittyä omien koirien treenaamiseen tai olla treenaamatta, jos siltä tuntuu :D
No heti maanantaina, sunnuntai iltana pidettyäni viimeiset agilitytreenit omille koulutettaville otettiin kunnon agilitytreenit hallilla omille ja lainakoirille. Heti aamupäivästä treenailin saksanseisoja Juran kanssa. Instagramista löytyy videopätkä Jura
Sitten jatkoin Niitin ja Amigon kanssa. Niiden treeneistä tuli tehtyä myös pieni videokooste.
Ihan mukavasti sai alkulämpöä kahden koiran treeneissä. Käytiin siinä sitten syömässäkin välissä ja kun ei ollut kerrankin kiire mihinkään jatkettiin treenejä vielä shelttien Nastan ja Murun kanssa sekä omien labbisten Qelmin ja Pommacin kanssa. Nastan kanssa kisattiin 2-luokkaan ennen kuin se siirtyi Ellan ohjaukseen ja Murukin treenaa Roosan kanssa minun treeniryhmissä, joten oli helppoa vahvistella tutuille koirille niitä asioita, mitkä tiesin olevan tarpeen. Nastalle keppejä ja putkiin irtoamista ja Murulle liikesiedätystä kepeillä ja ohjaukseen tulemista. Pommac ja Qelmi pääsivät sitten vielä rallattelemaan radan pariin kertaan läpi. Voisin sanoa, että illalla tuntui vähän jaloissa tuo juokseminen.
